Kimpasta voimaa maaseudulle –hankkeen
avulla maaseudun yhteisöllisyys halutaan herättää uuteen loistoonsa. Vanhaan ei
kuitenkaan ole paluuta.
Koneyhteistyötä, yhteistä viljakauppaa, viljelykiertosuunnittelua,
yhteismarkkinointia, vertaistukea ja monta muuta yhteistyön muotoa keksii
tiimi, joka askaroi Kimpasta voimaa maaseudulle –hankkeen kimpussa. Sedu
Aikuiskoulutuksen Marjo Latva-Kyyny
ja Kirsti Pasto, Into Seinäjoen Jenni Koski ja ProAgria
Etelä-Pohjanmaan Kari Kallioniemi uskovat,
että viljelijöiden yhdessä tekemisessä on paljon parannettavaa. Ajatus ei toki
ole hankevetäjien keksimä.
”Sellaista viestiä on maatalousyrittäjiltä tullut, että yhteistyötä kaivataan.
Maatalousyrittäminen on muuttunut kovasti, ja yhteistä tekemistä tarvitaan
kenties enemmän kuin koskaan. Entisaikain yhteisöllisyyteen ei pyritä, sillä
maaseutu on nyt erilainen. Tilakoot ovat kasvaneet, mutta samalla tilat ovat
harvemmassa. Naapuriin on matkaa”, Kari Kallioniemi sanoo.
Yhteistyö tilojen kesken ei ole kaunista sanahelinää, vaan sillä on vissi
tavoite.
”Tavoitteena on maatilan taloudellinen kannattavuus. Sen vuoksi on oltava
tekemisissä muiden kanssa”, Jenni Koski linjaa.
Latva-Kyyny, Pasto, Koski ja Kallioniemi sanovat, että yhdessä tekeminen voi
tuntua ittellisestä eteläpohjalaisesta joskus vaikealta. On totuttu siihen,
että yksin pärjätään. ”Kun maatalous oli kannattavampaa, tiloilla oli mahdollisuus investoida.
Jokaisella oli omat koneet ja kuivurit. Nykypäivänä investointeihin on hyvä
saada kumppaneita mukaan,” Kari Kallioniemi sanoo.
Kimpasta voimaa maaseudulle –hanke starttaa kutsumalla viljelijöitä yhteisiin
tapaamisiin. Niissä jutellaan tilojen ja yrittäjien tarpeista ja toiveista. Millaista
yhteistyötä tilalla kaivattaisiin ja mitä se kenties pystyy tarjoamaan muille.
”Pyrimme kokoamaan viljelijöistä pienempiä ryhmiä, tiimejä. Esimerkiksi saman
tuotantosuunnan tai kokoluokan tilat voivat toimia keskenään.”
Hankkeen asiantuntijat tarjoavat neuvontaa ja esimerkiksi sopimusmalleja
yhteistyön virittämiseksi.
”Se, että asioista sovitaan paperilla, ei ole merkki epäluottamuksesta. Sopimus
on kaikkien osapuolten turva ja tarkistuslista, josta voi tarpeen tullen
katsoa, mitä oltiinkaan sovittu”, Marjo Latva-Kyyny sanoo.
Aina yhteistyö ei kuitenkaan kaipaa sopimuksia tai edes suoraa taloudellista
hyötyä. Pelkkä keskusteluapu ja vertaistuki voi olla suunnattoman arvokasta,
huomauttaa Kirsti Pasto: ”Viljelijälle on tärkeää huomata, että muutkin kamppailevat samojen ongelmien
parissa. Yhteistyötä on sekin, kun tietää, että on aina joku kollega, jolle voi
soittaa.”
Kimpasta voimaa maaseudulle –hanke toimii Jalasjärven, Ilmajoen ja Seinäjoen
alueilla.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti